Pakattiin lappuhaalarit, vaihdettiin korvalappustereoihin paristot ja suunnattiin Heinolaan

Ajatuksia Teit meistä kauniin ensimmäiseltä kuvausviikolta.

Teit meistä kauniin kuvattiin syksyllä 2015 Heinolassa. Kuvauspäiviä oli ainoastaan 24 kappaletta, eikä epäonnistumisille voitu varata tilaa. Kuvausaikataulu oli todella tiukka ja työryhmän koostuessa pitkälti elokuvamaailman ensikertalaisista, lähtökohdat olivat erittäin jännittävät. Tuotanto oli varmasti monellakin tapaa erilainen ja yksi arvokkaimmista pointeista oli se, että elokuvan ohjaaja Temonen oli itse elänyt leffan tapahtumat. Hän oli juomassa bisseä skeittirampilla, hengailemassa rautatiesillalla ja nähnyt lähteä koko Apulannan syntymisen. 

Aina voitiin tarkistaa, miten tilanteet oikeasti menivät.

Yllättävänkin nopeasti tiimi hioitui kasaan ja jokainen löysi oman tilansa. Jälkikäteen ajateltuna ei voisi tuosta kuukaudesta vaihtaa päivääkään pois, vaikka kuvausten aikaan hiipi tunnelma, että tunnit loppuvat vuorokaudesta kesken ja jokaisen jaksaminen oli ajoittain äärirajoilla. Kuitenkin mikä hienointa, me teimme yhdessä sitä ensimmäistä elokuvaamme ja kaikki tavoittelivat sitä samaa maalia suurella sydämellä.

Mulla oli sellainen olo, että tää on mun joukkue. Mä en oo tän laivan kapteeni, mutta oon osa tätä joukkuetta ja tämä on mulle todella tärkeä, Iiro Panula sanoo ääneen Making of -haastattelussa juuri sen, mitä koko työryhmä ajatteli.

Ensimmäinen kuvausviikko

Ensimmäisellä viikolla kuvattiin varmasti koko kuvausten haastavimmat kohtaukset. Toisena kuvauspäivänä oltiin Heinolan rautatiesillalla ja aikataulussa pysyminen oli ehdottoman tärkeää, sillä juuri päivän ainut juna oli tulossa ja kuvaukset piti keskeyttää sen ajaksi.

Neljäs kuvauspäivä oli perjantai ja meillä oli iltakuvaukset Heinolan torilla. Kuvasimme yhtä elokuvan suurimmista kohtauksista, jossa kioski poltetaan. Oman jännittävän lisänsä toivat hieman humalaiset avustajat ja viihteellistä iltaa viettävät heinolalaiset nuoret.

Pelastuslaitos oli paikalla varmistamassa kaikkien turvallisuutta ja lopuksi sammuttamassa kioskin. Kävi hauska sattuma kun palokuntaan kuului yksi eläkkeelle jäänyt heinolalainen poliisi. Hän kertoi muistojaan nuorison kolttosista, myös Hujasen kioskin polttamisesta. Lopulta hän totesi, että aiotte varmaan mennä kuvaamaan tonne pankin katollekin. Aiottiinhan me. Kuvauksissa oleminen ja elokuvan tekeminen sai aina uutta kosketuspintaa, kun joku kertoi omia muistojaan kuvatuista tapahtumista. 

Ensimmäinen kuvausviikko lopetettiin Lyseonmäen koululle, jossa aikahyppy ysärille oli todella maaginen. Limudiscon ovella oli lipunmyyjä ja muutamalla markalla sai ostaa irtokarkkeja ja Aurinko Jaffaa. 

Olisipa vieläkin niitä irtokarkkimestoja, joista voisi ostaa markalla noitapillejä ja kahdella kymmenellä pennillä merkkareita. Myyjä kaivaa pienellä kauhalla laskien jokaisen pussiin laittamansa namin ja kun kaikkia on valittu, tuli huomattua, ettei Säästöpankin possuun ollutkaan kertynyt tarpeeksi kolikoita. Otetaan noi värilliset remmit pois ja lasketaan uudestaan.

Monet asiat muuttuvat ajan kuluessa, jotkut taas tulevat takaisin. Eikä nyt tarkoiteta purjehduskenkiä tai housut hameen alla yhdistelmää, vaan maan taloudellista tilannetta. Ohjaaja Temonen kertoo hyvin ajatuksistaan ensimmäisen kuvausviikon jälkeen.

Viides päivä ja yksi viikko kuvauksia takana.

Ekan viikon päällimmäinen fiilis on, että elokuva tulee herättämään tunteita ja se koskettaa erityisesti 90-luvulla eläneitä.

Vaikka tarina sijoittuukin 90-luvun alun Heinolaan, niin jokainen suomalainen kaupunki on kuin Heinola. Elämä kun on aika samanlaista paikasta riippumatta.

Viidennen päivän kohokohtia oli meidän ensimmäinen kuva, jossa satapäinen mielenosoittajajoukko vastustaa Iiro Viinasen tekemiä leikkauksia. 

On erikoista nähdä, että ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut 25 vuoteen

- Tuukka Temonen

Teksti: Jasmi Kuusisto
tmk elokuva